Tapio Rautavaara syntyi 8. maaliskuuta 1915 Pirkkalassa, ja eleli lapsuutensa pääasiassa kahdestaan ompelija-äitinsä Hildan kanssa. Perhe oli hyvin köyhä, ja Tapion ollessa kymmenvuotias asui hän vuoden lastenkodissakin, kunnes äiti kykeni ottamaan hänet taas luokseen asumaan. Lapsuudessaan Tapio harrasti lähinnä kivenheittoa, mutta muuten hän ei harrastanut tai menestynyt urheilussa alakoulussa. Hän oli heikko ja sairaalloinen poika. Tapion tullessa yhdentoista vuoden ikään oli kunnanläääkäri neuvonut poikaa harrastamaan urheilua, jos tämä aikoi selvitä hengissä. Ja tästä, kenties säikähtäneenä, Tapio alkoi harrastamaan keihäänheittoa, sekä myös kuulantyöntöä ja pituushyppyä. Ja jo 12- vuotiaana lajeista innostunut poika liittyi urheiluseura Oulunkylän Tähteen.

Tapio luki paljon, ja oli myös ensimmäisessä työssään kirjojen ja lehtien myyjänä. Hän opiskeli viulunsoittoa kansankonservatoriossa, ja vuonna 1934 vaihtoi instrumentin kitaraan. Näin oli luotu pohjaa Rautavaaran tuleville uravalinnoille. Urheilu oli tiivis osa elämää.

Monien työpaikkojen jälkeen Tapio kävi armeijan laivastossa, ja tämän jälkeen hän alkoi saada suosiota laulajana esiintyessään lähialueilla ja joskus vähän kauempanakin. Sodan aikana Tapio perusti perheen, treenasi sekä opiskeli radio- ja filmialaa. Vuonna 1948 jo kolmilapsinen perhe muutti Oulunkylään omakotitaloon, jossa Rautavaara asuikin kuolemaansa saakka.

1940-luvun loppupuolella Tapio Rautavaara alkoi menestyä näyttelijän ja muusikon urallaan, ja hän kiersi viikonloppuisin esiintymislavoja Reino Helismaan kanssa. Ja uskomatonta myös, hän voitti olympiakultaa keihäänheitossa vuoden 1948 Lontoon kesäolympialaisissa. Kaikkiaan Suomi voitti näissä kisoissa 8 kultamitalia, joista voimistelija Veikko Huhtanen toi Suomelle kolme kultaista mitalia.

Tapio harjoitteli urheilu-uraansa iltaisin töiden jälkeen, ja jo vuonna 1936 hän voitti Työväen Urheiluliiton keihäänheiton mestaruuden. Sota-aikana Rautavaaran kunto hioutui huippuunsa ja jälkeen voittoja tulikin useita, kohokohtana olympiakulta jonka voittaessaan hän oli 33-vuotias. Vielä 1950 Tapio osallistui EM-kisoihin Brysselissä, mutta tuon jälkeen alkoi lopetella urheilu-uraansa. Ystävänsä Uljas Kandolin kuitenkin houkutteli Tapion jousiammunnan pariin, jossa hän sai myös menestystä peräti euroopanmestaruustasolla voittaen EM-joukkuekilpailun Brysselissä 1958.

Tapio Rautavaaran tarina on kiehtova, hänessä oli ainutlaatuinen yhdistelmä arvokisoissa menestynyttä urheilijaa, laulajaa ja näyttelijää. Kova kilpailuvietti ja kunnianhimo, sekä myös elämän sattumat, lienevät tämän monipuolisen miehen uskomattoman uran syntytekijöitä.